Tuore kansanedustaja Tiina Elovaara tarttui Veikkaus-aiheeseen sattumalta vuonna 2018. Pitkän selvitystyön jälkeen hän joutui toteamaan, että rahapelaaminen on käytännössä tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille, jotta muita veroja ei tarvitsisi korottaa. “Rahapeliverolla” tuetaan oopperaa 230 eurolla kävijää kohden, elokuvassa kävijää 12 eurolla, nykysirkuksen katsojaa 3,5 eurolla ja populaarimusiikki saa nolla euroa.
Digitaalisen liiketoiminnan ammattilainen Anu Peltola taas havahtui manipulatiiviseen tapaan, jolla suomalaisille markkinoidaan uhkapelaamista. Hän alkoi perehtyä rahan siirtymisen mekaniikkaan. Luottamustehtävät ja järjestötyöpaikat ovat liima, jolla veikkausraha ja yhteiskunnalliset vaikuttajat kytketään yhteen niin kutsun veikkausperheen jäseniksi. Poliittisuus näkyy edunsaajajärjestöissä. Joko järjestöt ovat monipuoluejärjestöjä, piilopoliittisia puoluejärjestöjä tai sitten avoimesti poliittisia järjestöjä.
Järjestöjen avulla vaaliehdokkaat saavat pohjakannatuksen, näkyvyyttä ja vapaaehtoisia. Parhaiten poliittisuuden näkee juuri ennen vaaleja, kun järjestöt julkaisevat ehdokaslistojaan.
Yritykset luopuivat 20 vuotta sitten poliitikkojen tukemisesta ja tarvittiin uusi tapa kerätä vaalirahoitusta. Sellainen syntyi pelirahojen myötä järjestökentän ympärille. Yksittäisillä poliitikoilla on pienet mahdollisuudet muuttaa tilannetta. Vastassa on ryhmäkuri, puoluetuki ja puoluehallitus. Jos tuhoaa poliittisen rahoitusjärjestelmän, millä sitten pääsee valtaan ja vastuuseen?
”Veikkausrahalla elävät järjestöt ovat ikään kuin politiikan farmiliiga”, politiikan ja vaikuttamisen moniammattilaisen Mikael Jungnerin sanoo. Veikkauksen häviövaroista on tullut hyödyllisiin asioihin jaettavaa maailmanparannusrahaa ja yrityksen ympärille on muodostunut verkosto tai heimo. Poliitikot voivat jakaa Veikkauksen keräämää rahaa hyviin tarkoituksiin ilman, että valtiovarainministeriö tulee väliin. Virkamiehetkään eivät ole veikkausrahan kanssa samalla tavalla tiukkoina kuin muualla budjetissa.
Pelaamista edistetään Suomen suurimpiin kuuluvalla markkinointibudjetilla. Sen myötä on suomalaisista tullut lottokansaa. Tämän ”tosiseikan” edessä on jopa ministeri Tytti Tuppurainen todennut olevansa avuton. Veikkausperheen kahleet ovat vahvat ja suomalaisella erikoisuudella, rahankeräyslailla sementoidut. Veikkausperhe on lobannut monopolin puolesta jopa EU:ssa.
Muodostuu tällainen laaja kansalaisjärjestöjen yhteinen rintama. Kaikki on sen saman rahapussin puolesta. Jos sen puolesta on tämä koko kansalaisyhteiskunta, niin kyllä siihen on paljon vaikeampi koskea, on se VM [valtiovarainministeriö] tai kuka tahansa valpas erityisavustaja”, Suomen sosiaali ja terveys Soste ry Vertti Kiukas peliyhtiöiden fuusion alla vuonna 2015.
”Toivomme [edunsaajia] sellaiseen yhteiseen rintamaan puolustamaan aina, kun missä tahansa näette, että Suomen rahapelijärjestelmää haastetaan syystä tai toisesta, millä tahansa perusteella. Toivoisin tietenkin, että nousette barrikadeille ja puolustamaan tätä järjestelmää ja kertomaan sen eri ulottuvuuksista ja hyvyydestä”, Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski evästi edunsaajia vuonna 2017, kun uusi Veikkaus on juuri saanut alkunsa.
Ote kirjasta