Peliriippuvaisen äidin Leena Pihanurmen tunteiden vuoristorata ja perheen sairastumisen kustannukset. Tutkijoiden haaste: peliyhtiö on tutkimuksen rahoittaja, ja pelaamisen haittamittarit palvelevat rahapeliyhtiöitä. Keskustelu rahapelaamiseen liittyvistä tutkimusmenetelmistä, avoimuudesta ja eturistiriidoista on Suomessa olematonta.
Mitä on rahapeliriippuvuus? Vaikea koko loppuelämään vaikuttava vaikea sairaus, josta ei voi parantua. Alan ammattilaiset puhuvat paranemisen sijaan toipumisesta. Rahapeliongelmat koskettavat kuudesosaa suomalaisista eli 900 000 ihmistä, kun läheiset lasketaan mukaan.
Rahapeliongelmaisten tuki ja auttaminen on Suomessa hajautettu seitsemälle eri toimijalle, mikä heikentää toiminnan tehokkuutta ja kokonaiskuvan hahmottamista. Terveydenhoidon henkilöstön työtä ohjaavaa Käypä hoito -suosituksia ei ole, eikä 1669-sivuinen Sote-lakiesitys mainitse rahapeliongelmien ehkäisyä tai hoitoa, toisin kuin alkoholin, tupakan ja päihteet.
Rahapelaamisen haitoista vaikeneminen on yhteiskunnallinen linjaus. Sosiaali- ja terveysministeriö STM toteaa rahapelihaittojen seuranta, tutkimus, ehkäisyn ja hoidon kehittäminen -sopimuksen esipuheessa, että THL:lle ohjataan viisi miljoonaa euroa rahoitusta yksinoikeusjärjestelmän vahvistamiseen. Tämä määrittelee esimerkiksi tutkimustulokset etukäteen poikkeuksellisella tavalla.
”Veikkauksen tuloutus valtiolle ei kerro yhteiskunnallisista hyödyistä, sillä se on uuden hyvinvoinnin luomisen sijaan suureksi osaksi rahan siirtämistä peliongelmaisten taskusta valtiolle. Terveydenhuollon resurssikuormitus taas on todellista.”
Ote kirjasta