Veikkaus ja edunsaajat pyrkivät muokkaamaan yleisön käsityksiä kannaltaan myönteisiksi sekä yritysviestinnässä että sosiaalisessa mediassa yhdistelemällä tietoja siten, että osa asiaan liittyvistä näkökohdista jätetään kertomatta ja yleisö muodostaa aiheesta vääristyneen käsityksen.
Sovellettuja totuuksia on kerrottu alaikäisvalvonnasta, hyvistä rahoitustarkoituksista, häviömääristä, maaseudun pikkukauppojen kuolemista, monopolin kyvystä ehkäistä pelihaittoja, ongelmapelaajien määristä, pelikoneiden vähentämisestä ja kunnista, pelikonetuotoista sekä peliongelmaisten määrän kansainvälisestä vertailusta. Entä halutaanko Suomeen kieltolakia? Ainakin vain Veikkauksen tapauksessa tappio on voitto.
”Hyvien tarkoitusten myytti on mahdollisesti suomalaisten merkittävin ja sitkein talousmyytti. Veikkauksen rahat menevät samaan kassaan verojen ja muiden valtion tulojen kanssa. Kassan kaikki eurot ovat samanlaisia, eikä ole mahdollista tietää, mistä mikäkin raha on tullut. Silti on luotu mielikuva siitä, että hyviin tarkoituksiin menevät eurot tulevat juuri Veikkaukselta. Yhtä hyvin voitaisiin kuvitella, että hyviin tarkoituksiin menevät eurot maksetaan verotuloista ja Veikkaukselta saadut eurot menevät valtion hallintokuluihin. Ongelma on, etteivät rahat ole korvamerkinnästä johtuen enää muiden kohteiden kanssa samalla viivalla. Rahojen pitäisi mennä suomalaisten kannalta parhaisiin kohteisiin, mutta kokonaisarviota ei voida tehdä, koska vaihtoehtoisia menokohteita arvioidaan eri kriteereillä. Kyseessä on mielikuvamarkkinointi, jonka tarkoituksena on oikeuttaa ajatus siitä, että erillinen veikkausrahoitus on yhteiskunnan kannalta olennaista.”
Ote kirjasta