Ruotsi säästää, Suomi haluaa pelaajien rahat. Suomalaiset rahapelaavat 56 prosenttia enemmän kuin ruotsalaiset ja säästävät 34 prosenttia vähemmän.
Suomalainen rahapelipuu kuvaa tilannetta. Sen korkeimmilla oksilla parhaiten ansaitsevat edunsaajajärjestöjohtajat tienaavat kuin ministerit, kansanedustajat saavat muhevia kokouspalkkioita, media ja kauppa kymmennyksensä. Järjestöpyramidin ylimmät tasot keräävät rahat, jotka käytetään pitkälti tiloihin, byrokratiaan ja edunvalvontaan. Varakkaatkin järjestöt saavat veikkausrahaa, ja myös kuntia ja kaupunkeja tuetaan.
Otetaan rahapelaaja, joka häviää Veikkauksen peliin vaikka 17 euroa. Tästä Veikkauksen toiminnan ylläpitämiseen menee viisi euroa ja valtio saa veroina kaksi euroa. Kymmenen euroa jaetaan kolmelle eri ministeriölle. Osuutensa saavat sosiaali- ja terveysministeriö STM, opetus- ja kulttuuriministeriö OKM ja maa- ja metsätalousministeriö MMM, jotka jakavat rahaa edelleen järjestöille. Pieni osa rahasta jää ministeriöiden hallinnollisiin kuluihin, poliisin arpajaishallintoon ja muille valtion tahoille.
Vuonna 2019 ministeri Sirpa Paatero lipsautti tiedotustilaisuudessa, että peliyhtiölle on annettu ”tuloutusvaatimus”. Tämä on täsmällinen termi, sillä valtionyhtiö toteuttaa eduskunnan tahtotilaa. Poliitikot ovat aina vaatineet rahapelimonopolilta seuraavaksi vuodeksi lisää rahaa 1990-luvun lamasta lähtien.
Koronatilanteessa Paatero totesi että tulisi selvittää, onko Veikkauksella keinoja paikata tulojen pienenemistä. ”Kun peliautomaatteja on päätetty roimasti vähentää, onko esimerkiksi nettipelaamisesta mahdollista saada lisää tuottoja tai onko olemassa uusia pelejä, jotka voi mahdollisesti ottaa käyttöön?”
Rahapelituotoista on voitu keskustella Suomessa ilman, että edes mainitaan haittoihin liittyvää hintalappua. Kansainvälisten tutkimusten perusteella arvioitu summa voi olla jopa 4,5 miljardia euroa vuodessa eli 1 000 euroa suomalaista veronmaksajaa kohden.
Rahapelipuun häviäjät on piilotettu varjoihin. Jokainen rahapeliautomaatti vie kuntalaisilta keskimäärin 26 000 euroa. Esimerkiksi noin 40 hajasijoitetun pelikoneen Hämeenkyrön kaltainen kunta häviää vuositasolla noin miljoona euroa. Kuntalaisten harteille jäävät syrjäytyvien, monella tapaa oireilevien peliongelmaisten kustannukset.
Suomessa 2,5 prosenttia pelaajista eli noin 72 000 henkilöä häviää yli puolet Veikkauksen keräämästä 1,7 miljardista eli keskimäärin 1 000 euroa kuukaudessa. He ovat usein riippuvuussairaita, mielenterveysongelmaisia ja vähävaraisia työttömiä sekä eläkeläisiä, joista moni ylivelkaantuu. Eniten pelaavien dataan ei pääse käsiksi edes kuolleen ruumiin yli, sanoo entinen Veikkaus-johtaja.
Verorahoista kerättyjä eläkkeisiin ja työttömyyskorvauksiin maksettuja varoja kierrätetään rahapelien kautta uudelleen jakoon. ”Eihän yksikään rahanpesijäkään lähtisi niin huonoilla kertoimilla toimimaan.”
Verottaja kerää yhden euron kuluilla sata euroa, kun rahapelien avulla saadaan yhdellä eurolla kasaan reilut kaksi euroa.
Globaalisti pelaajia haaliva maailman ykkösnettikasino on vain Suomesta asiakkaansa haravoivan Veikkauksen kokoinen. Entä miltä luvut näyttävät, kun vertaa Veikkausta Supercelliin?
”Rahapelaamisessa ei ole yhtä molekyyliä kuten alkoholissa, vaan sen vaikutukset riippuvat pelien ominaisuuksista, peliympäristöistä ja yhteiskunnallisista olosuhteista”, emeritusprofessori Pekka Sulkunen toteaa.
Ote kirjasta