Veikkauskratia-kirja sai palautetta rahapelialan vaikuttajalta ja asiantuntijalta. Kysymys on tärkeä, pitkä ja vaatii perusteellisen vastauksen.
Kysymys:
Rahapelihaittojen osalta kirjasta puuttuu yksi olennainen ja erittäin kiinnostava kysymys. Miksi Suomen rahapeliongelmien määrä on pysynyt ainakin 2000-luvun ajan suunnilleen samalla tasolla? Prosenttiosuuksissa on tapahtunut vain pieniä muutoksia, vaikka rahapelaamisen tarjonta ja määrä on räjähtänyt samaan aikaan. Tarjonnan ja kysynnän välillä on selkeä riippuvuus. Tarjonnan kasvattaminen lisää kysyntää ja näin siis tapahtunut myös Suomen rahapelaamisessa. Sen sijaan en ainakaan numeroiden perusteella ole vakuuttunut siitä, että tarjonnan ja peliongelmien määrällä olisi suora korrelaatio. Tutkimusten mukaan peliongelmien vakavuusaste on pahentunut, mikä on tietysti erittäin huolestuttava ilmiö, mutta peliongelmista kärsivien määrä ei ole merkittävästi muuttunut. Asia kiinnostaa kovasti. Bergenin Yliopiston tutkimustiedot Norjan peliongelmista viittaavat samantapaiseen ilmiöön. Nyt syntyy käsitys, että Veikkauksen tarjonnan vähentäminen vähentää automaattisesti ongelmia. En ole lainkaan varma, että näin tapahtuu. Hajasijoitetut raha-automaatit voitaisiin silti mielestäni siirtää valvottuihin tiloihin.
Vastaus:
Suomessa on 2000-luvun ajan tiedetty ja tutkimuksin osoitettu, että haitat tulevat nimenomaan arkisiin ympäristöihin sijoitetuista rahapelikoneista.
Ongelmien tosiasiallisesta määrää ei ole mahdollista tuntea käytössä olevilla mittareilla.
Suomessa toteutettavien rahapeliongelmia kartoittavien väestökyselyiden haaste on se, etteivät ne tavoita kaikkia vastaajia. Vastausprosentti on ollut 40 prosentin luokkaa. Sama koskee lähes kaikkia riippuvuutta aiheuttavia toimintoja tai aineita. Henkilöt jotka kokevat haittaa eli häpeävät, salailevat tai eivät myönnä riippuvuutta jättävät vastaamatta.
Vastaajat eivät myöskään ole jokaisessa kyselyssä samoja. Osa lopettaa, osa häviää kaikki rahansa ja siirtyy ulosottoon, osa sairastuu, eikä pääse enää pelaamaan. Kun vastaajat vaihtuvat kyselystä toiseen, kyselyn informaatio-arvo on matala.
Ruotsissa on kansanterveyslaitos Swelogs on seurannut samoja pelaajia kyselystä toiseen ja todennut, että 70 prosenttia tuotoista tulee peliongelmaisilta.
Ongelmainen peli kerää ongelmaiset pelaajat.
Toinen kysymys on, mitä kyselyt mittaavat. Mikäli mitataan haittaa koko väestön tasolla, suurikin haitta pienelle käyttäjäjoukolle voi hävitä joukkoon matemaattisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vain muutama prosentti pelaa rahapeliautomaatteja, mutta niitä pelaavista on Health Survey England 2016 mukaan ongelmapelaajia 13,6 prosenttia eli minkään pelimuodon korkein luku.
Haitta pitäisi suhteuttaa kaikkiin pelaajiin ja sitten vielä säännöllisesti pelaaviin, jotta voidaan arvioida haittaa eri pelimuotojen välillä. Kun näin toimittiin Australiassa ja tarkasteltiin pelkästään automaatteja pelaavia, heistä noin puolet oli joko ongelmaisia tai riskipelaajia Livingstone & Woolley mukaan.
Norjan peliongelmamääristä puhutaan paljon Suomessa, mutta keskustelun tarkoitusperät eivät ole selviä. Norjan markkina on peliautomaattien poiston jälkeen kasvanut noin 60 prosenttia, jolloin se kymmenen vuoden takainen tutkimus johon usein viitataan ei ole enää tänä päivänä relevantti.
Norjan auttavan puhelimen soitot eivät myöskään ole kasvaneet samassa suhteessa eli ovat edelleen nettipeleissä aiempaa alemmalla tasolla. Lisäksi pitää huomioida, että on lähes mahdotonta sanoa, pelaavatko ne jotka pelasivat ennen rahapeliautomaattien poistoja 2007-2008 automaatteja nyt netissä.
Mikäli nämä henkilöt lopettivat pelaamisen ja nyt ongelmia kärsivät ovat netissä pelaavia ja aloittaneet pelaamisen vuosien 2007-2009, mistä keskustellaan? Rahapeliautomaattien poisto vuonna 2007 ei olisi voinut vaikuttaa heihin teoriassakaan, sillä tällä hetkellä yli 18-vuotiaat olivat silloin alaikäisiä.
Mikäli laajennetaan tarkastelua Pohjoismaiden ulkopuolelle, 15 miljoonan asukkaan Hollannissa oli vuoteen 1994 asti 64 000 automaattia hajasijoitettuna. Ennen tätä peliongelmaisia oli satoja ja automaattien asennuksen jälkeen 100 000-200 000. Rahapeliautomaatit siirrettiin vuosituhannen vaihteessa kasinoihin ja peliongelmataso on laskenut.
Tanskassa on 25 000 suomalaisia rahapelikoneita huomattavasti pehmeämpiä pelejä tarjoavia pelikoneita sijoitettuna anniskeluravintoloiden takaosiin. Tämä osoittanee, että automaatteja voi olla paljonkin, jos eivät ole haitallisimpia ja jokapäiväisissä ympäristöissä rahapelaamista normalisoimassa. Tanskan automaateilla voi pelata pitkään pienellä rahalla. Ne on enemmän viihdettä ja ajankulua kuin suomalaiset, joiden tärkein tehtävä on viedä pelaajan rahat mahdollisimman nopeasti.
Miten kävisi jos tupakka-automaatit olisivat jokaisen kaupan ja kioskin aulassa?
Kysynnän ja tarjonnan välisen suhteen osoittanee parhaiten seikka, että Suomessa oli 1995 kaikkiaan 12 500 rahapeliautomaattia, joiden määrä kasvoi 2000-luvulla 18 500:een ja lisäksi pelisalien automaatit päälle niin samalla RAY:n tuotot kaksinkertaistuivat. Jos tarjonnan ja kysynnän välillä ei olisi korrelaatiota, näin ei olisi käynyt.
Automaatteihin hävitty raha ei korona-aikaan siirtynyt nettiin, jonka ovat osoittaneet sekä Helsingin Yliopiston että Ehyt ry:n kyselyt.
Fyysisessä arkisiin ympäristöihin sijoitetuissa rahapeliautomaateissa on nettipeleihin verrattuna erityinen tilannehoukutus.
Netissä taas pitää erityisesti osata hakeutua pelaamaan.
Suomen Peluurin soitoista on 20 vuoden ajan ollut korkein osuus rahapeliautomaateista haittaa kokevat.
